Vaikka minulla ei sairaslomalla muuta olekkaan ollut kuin aikaa, ni en ole ollut kovinkaan motivoitunut kirjoittamaan ajatuksistani täällä. olen käyttänyt tämän ajan asioiden pohtimiseen ja siihen, että saan taas itseni raiteille. Ja nyt minulla on pitkästä aikaa sellainen tunne, että asiat ovat edes jollakin tapaa kontrollissa. Eilinen elokuvailta J:n kanssa ja sen jälkeinen keskustelu sai minut ajattelemaan muuutamia sellaisia minua kovasti painaneita asioita aivan uudessa valossa. Pystyin irtautumaan siitä vihasta ja ärsyynnyksestä, joka minut oli vallannut. Näköjään se on niin, että kaikkia asioita voi katsoa niin monesta näkökulmasta ja aina se katsottava asia näyttäytyy erilaisena.

Minua hieman jännittää mennä tänään kouluttamaan vanhaan oppilaitokseeni. Tulen siellä esille ihmisenä, jollaisena vanhat opettajani eivät minua koskaan tunteneet. Toisaalta koen sen iloisena; olen valmis astumaat pois verhon takaa joka minua on suojellut niin pitkään. Tulen esiin lesbona. Tosin minua kyllä aina jännittää puhua ja kouluttaa ihmisiä. Minä olen kuitenkin hieman sosiaalisesti rajoittunut. Mutta kaipa se siinä menee. Onneksi en ole yksin ja toivottavasti he kyselevät paljon :)

Joo... nyt menen graduseminaariin esittämään aiheeni. Toivottavasti saan jotain apua rajausongelman kanssa, sillä jos tutkisin kaikkea mitä olen listannut, niin tekisin väitöskirjaa, en gradua.