Viikonlopun rankan treeniputken jälkeen vietin tämän päivän
vain kotona oleillessa. Tein hyvää ruokaa, venyttelin edelleen kipeitä
lihaksiani ja lueskelin romaania. Ihana vain kerrankin olla ilman mitätään sen
kummempia hätäilyjä! Ehkä se, että sain viikonloppuna nukuttua niin hyvin,
antoi minulle enemmän uskallusta (en oikein tiedä mikä sana tätä kuvaisi) vain
olla yhtenä päivänä tekemättä mitään. Minun on jotenkin vain niin kauhean
vaikea asioiden olla. Huomenna ajattelin kuitenkin ottaa itseäni niskasta
kiinni ja menen kirjastolle lukemaan. Huomisen ainoa luento on peruttu, joten
menen heti aamusta lukemaan ja sitten psykon kautta lenkille ja kotiin
jatkamaan lukuja!
Juttelin tänään mesessä pitkään erään kaverini kanssa ja vaikka keskustelut
olivat enemmän ja vähemmän ala-arvoista vitsailua, niin keskusteltiin me
järkeviäkin. En kauhean hyvn tunne P:tä, joten oli mielenkiintoista vaihtaa
kuulumisia oikein kunnolla. Jotenkin tajusin, kuinka paljon samaa meissä
loppupeleissä onkaan ja ymmärsin, että ehkä juuri niiden yhteneväisyyksien
takia tulemme niin hyvin toimeen. Jotenkin tuntui hyvältä, että hän kertoi
minulle asioista, joita itse ainakin pidän todella henkilökohtaisina (en tosin
tiedä kuinka hanakasti hän asioista puhuu). Viime aikoina kun olen menettänyt
sen roolin, jonka olen pitkään omannut... Omaa syytäni se tosin on.
Eksäni lähetti minulle tänään pitkän sähköpostiviestin, jossa hän kertoi
nykyisestä elämästään. Olen hänelle kateellinen siitä, kuinka hän on uskaltanut
mennä eteenpäin elämässään niin radikaalisti. Hän muutti uuteen kaupunkiin,
vaihtoi koulua, muutti asumaan uuden kumppaninsa kanssa, tuli kaapista ulos
vanhemmilleen jne. Olen iloinen, että hänellä on vihdoin hyvä olla. Minä vain
onnistuin loukkaamaan häntä tavalla, jota en itse anna koskaan itselleni
anteeksi. Mutta olen onnellinen hänen puolestaan; hän ansaitsee kaiken
ilon elämäänsä!
Eräs kaverini lähetti minulle meemin, jossa pitää luetella 5
vaikuttavinta kaunokirjallista teosta,
jotka olen lukenut ja perustelut niihin. Nämä nyt ei ole mitenkään järjestyksessä...
J
udith Butlerin gender trouble: tarvitseeko edes sanoa perusteluja. Hänen teoksensa on jotain kumouksellista ja sai minussa aikaan sellaisen havahtumisen kokemuksen, etten osaa edes selittää sitä. Väinö Linnan Täällä pohjan tähden alla. Klassikko. Kirja jonka lukeminen vei minulta joskus lukioaikoinan kaksi kokonaista päivää. En edes nukkunut välissä. Aivan uskomaton teos! Ritva Ruotsalaisen Pandora. Ensimmäinen lukemani sateenkaariaiheinen kirja. Kaikessa outoudessaan erinomainen kirja, joka jostain syystä on monta kertaa päätynyt käsiini ja joka herätti minut silloin joskus kauan sitten ajattelemaan omaa itseäni ja seksuaalisuuttani (päätin ettei minusta tule koskaan päähenkilön kaltaista). Löysin sen lopulta jostain Helsinkiläisestä divarista ja nyt se pienenä mustana opuksena erottuu kirjahyllystäni ja jotai aina kun kirjojani katselen, hypistelen yhä uudelleen ja uudelleen. Raamattu. Vaikken ole uskonnollisesti mitenkään aktiivinen, enkä voi oikeastaan edes myöntää uskovani yhteen jumalaan, niin Raamattu on kirja jonka lukeminen silloin ”herkässä” nuoruudessani herätti minussa valtavan tunneskaalan. Joskus vieläkin luen pätkiä raamatusta, kohtia jotka ovat minulle niin kovin tuttuja rippikouluajoiltani. Ja erityisesti pidän oman raamattuni lukemisesta. Siinä olevat tutut alleviivaukset, sivujen väliin kätketyt ystävieni ja isovanhempieni kuolinilmoitukset, erilaiset merkittävät laput (kastetodistukseni, kummitodistukseni yms.) saavat minut muistamaan kaiken sen hyvä, mitä minulla on elämässäni.
Kommentit