Treeniviikonloppu on nyt virallisesti ohi ja minulla on tyhjääkin tyhjempi olo. Olen jotenkin vaan niin kauhean pettynyt omiin suorituksiini ja minusta tuntuu, ettei minulla ole enää lajille mitään annettavaa. En pysty sitoutumaan treenaamiseen samalla tavalla kuin muut ja suoraan sanottuna, minua välillä tympii koko laji ja sen ympärillä pyörivät ihmiset. Tämä auttoi minua tekemään päätöksiä; hyvin suurella todennäköisyydellä en pelaa enää ensi kesänä. Käy ehkä treeneissä kun ehdin ja jaksan, mutta varsinaisesti en lähde pelaamaan. Joukkueessa on niin paljon porukka, ettei minua siellä välttämättä tarvita.

Minä olen vain niin kamalan väsynyt kaikkeen. Itseeni. Viimeisen tunnin olen vain itkenyt. Ja minulla itku merkitsee, että jotakin on todella vialla.