Olen viime aikoina miettinyt paljon tilaa ja etäisyyttä. Olen yrittänyt koko elämäni luoda itselleni omaa tilaa, jossa minulla on turvallista olla ja joka on sellainen, ettei sen rajoja voi rikkoa. Olen tainnut onnistua siinä hieman liiankin hyvin. Vaikka masentumisen myötä olen huomannut rakentamani suojakilven rakoilevan ja hajoilevan (jonka seurauksena olen paljastanut itsestäni aivan liikaa aivan väärille ihmisille) niin siitä huolimatta nuo rakoilut ovat kuitenkin aiheuttaneet tuon muurin vahventumista ja paksuuntumista. Nyt kun olen alkanut saada taas käsiini oman itseni hallintavälineitä, niin olen luonut jo ennestään paksusta kuoresta entistä tiiviimmän. Ongelmaksi on nyt muotoutunut juuri tämä etäisyys, jonka muurini on aiheuttanut. Tunnen koko ajan olevani kauhea etäällä kaikista, jopa H:sta. Ja nyt kun H on maantieteellisestikin katsottuna kaukana minusta, tuntuu että etäisyys toistemme välillä on kasvanut niin, etten tiedä onko enää mahdollista päästä lähelle. Pystynkö enää päästämään häntä tai ketään muutakaan niin lähelle kuin silloin joskus. Mitä kauemmin olemme olleet erossa, sitä vaikeampi minun olla ja käsitellä tunteitani. Olen alkanut huomata itsessäni samoja piirteitä, jotka kohtasin aikaisemmassa suhteessanikin ja se suoraan sanottuna pelottaa niin maan perkeleesti! Silloin henkinen etääntyminen ja välimatka jatkoi kasvuaan niin, että ettei välimatkaa saanut enää kurottua kiinni. En haluaisi, että niin tapahtuu uudelleen.

Minua harmittaa, että olen kertonut itsestäni niin avoimesti sellaisille ihmisille joita en oikeastaan edes kunnolla tunne. Aivan kuin ojentaisin heille aseita, jotka he voivat kohdistaa minua kohti. Etäisyys mikä minulla nyt niiden ihmisten kanssa on, aiheuttaa minulle valtavaa ahdistusta ja syyllisyyttä: itse annoin heille syyn lähteä pois ympäristöstäni. Otan heidän eleensä ja sanansa (positiiviset ja negatiiviset) kritikkinä itseäni kohtaan ja toivon, että he päästäisivät minut kärsimyksistäni ja sanoisivat mitä he oikeasti ajattelevat! Inhoan sitä, ettei kukaan sano mitään. Miksei kukaan puhu?