Minun eräs suurista ongelmistani on se, että tuppaan jättämään asioita viime tippaan. En tee sitä tyhmyyttäni tai laiskuuttani, vaan en aina heti hoksaa kuinka merkityksellinen joku asia on. Eräs asia, joka on aiheuttanut minulle aikamoista stressiä tänään on opinto-oikeuden jatkaminen AMK:ssa. Opinnäytetyö on valmis, kunhan vaan ohjaajani hyväksyvät sen, niin se menee lautakuntaan ja sit vaan odottamaan valmistumista. Koska opinnäytetyön viimeistely on (minulla ei ole mitään järkevää puolustelua sille, miksi se jäänyt näin myöhäiseksi) jäänyt hieman viime tinkaan, niin joudun anomaan lisää opinto-oikeusaikaa. Siinä olikin ruljanssi, kun  kävin lävitse kaiken byrokratian ja ravasin ympäri kaupunkia hakemassa allekirjoituksia sieltä ja viemässä lappusia toisaalle. Nyt asian on kuitenkin hodiettu ja stressitaso astetta matalampi. Tämän viikon aikana palautan viimeisten ohjeiden mukaisen työn ja se on siinä. Sitten esitän työn ja teen maturiteetin ja sitten olen vihdoin valmis sairaanhoitaja!

Minun  pitäisi oppia reagoimaan asioihin heti ja hoitaa asiat heti kun ne eteeni tulevat. Turhautuminen, väsymys ja masentuneisuus ovat saaneet minut niin saamattomaksi, etten meinaa kyetä pieniinkään tekoihin ilman suuria ponnistuksia. Tämä on asia, joka minun on pakko muuttaa itsessäni!

Sain kuitenkin kirjoitettua tänään entisen johtamani opiskelijayhdistyksen perinteensiirtoon tarkoitetun kokoustekniikkaoppaan, jonka tulen varmaan forwardoimaan myös ainejärjestöille, joihin kuulun. Kokoustekniikan on hyvä olla hallussa, jotta ei tule turhia sählinkejä pöytäkirjojen yms. kanssa.  Ääh... kaikkea p***aa minäkin väsäilen. Minun on opittava priorisoimaan. Tämä oli kuitenkin teksti, jonka olin luvannut kauan sitten kirjoitta... Nyt se on  tehty! Jotain edes:)