Oih, tämä päivä on ollut iloinen!

Vietin koko aamun ja iltapäivän isäpuoleni seurassa. Kävimme yhdessä kirpparilla, kaupoilla ja muuten vaan pyöräilemässä. Tunnen oloni jotenkin turvalliseksi hänen seurassaan. En tiedä miksi, sillä en oikeastaan vielä edes tunne häntä. Meidän välillämme on kuitenkin jonkinlainen sanaton ymmärrys ja samankaltaisuus. Olemme molemmat itsenäisiä ja pidämme yksinäisyydestä. Olen iloinen siitä, että äitini on vihdoinkin löytänyt arvoisensa miehen. ja tämä on minulta, ikuiselta krritikolta ja skeptikolta, paljon sanottu. En ole pitänyt kenestäkään aikaisemmasta isäpuolikokelaasta. He ovat olleet minulle kaukaisia, eikä meidän välillämme ollut koskaan minkäänlaista ymmärtämystä.

Illan vietin leikkimässä leikkejä, joita leikin viimeksi ollessani lapsi; peiliä, kirkonrottaa. Ja ensin vielä ajattelin, että jättäisin koko jutun väliin. Onneksi en. Minulla oli todella hauskaa.

Kuten huomaatte postauksistani on tullut ainakin hitusen verran positiivisempia ja valoisampia (ainakin omasta mielestäni). Minulla on nykyään paljon parempi olla. Nyt kun lääkkeen vaihdosta on sen verran kauan, niin uskallan sanoa, että lääke on minulle hyvä. Mitään sivuoireita ei ole tullut, vain positiivisia vaikutuksia. Olen pirteämpi ja iloisempi. Edes unen puutteesta johtuva väsymys ei ole vielä saanut orastavaa minua kuihtumaan. Olen alkanut näkemään tunnelin päässä valoa!

Aamulla hain psykiatrin lausunnon. Oli niin kummallista lukea sitä. Tuntui, että hänen vastaanotollaan vain jaaritin jotain enkä saanut oikein sanottua mitä oikeasti ajattelin. Silti hän oli tehnyt osuvia havaintoja. Oli jollakin tapaa järkyttävää lukea hänen kokemustaan voinnistaan; olin lamautunut ja ahdistunut. Kuinka selvästi kaikki sisälläni myllertävä oikeasti onkaan näkynyt ulospäin. Vaikka kuinka olisin yrittänyt "keep up appearance". Noh, mitäpä sitä miettimään enää...

Ja vielä pitää mainita, ettei tänään mennyt yhtään mikään asia pieleen; ei vaikka olikin 13 päivä ja perjantai. Kummallista kyllä...

Ja vielä hehkutan täälläkin sitä, että kohta minullakin on mahdollisuus saada lapsia mahdollisen tulevan kumppanini kanssa!!! Mutta minähän olen ikuinen skeptikko ja lakiehdostus menee vielä suureen valiokuntaan. Mitä tahansa voi vielä tapahtua! Haluan kuitenkin uskoa, että suomen kansa (tai pikemminkin eduskunnan jäsenet) ovat niin avarakatseisia, että antavat tämän mahdollisuuden! Kiitos siitä!!! Ja kiitokseni ja kunnianosoitukseni kaikille niille, jotka ovat lakiehdotuksen läpimenoon päättäväisyydellään ja kovalla työllään vaikuttaneet ja edesauttaneet!!!! Heidän työllään on merkitystä ja vaikutusta!