Olen koko päivän yrittänyt saada itseäni jonkinlaiseen tasapainoon. Olen levännyt, käynyt ulkoilemassa, mietiskellyt. Tehnyt asioita, jotka minusta on tuntunut hyvältä. Illalla sovin meneväni erään ystävän kanssa elokuviin ja sinne myös menimme. Elokuva oli mahtavan erilainen ja omalla tavallaan koskettavakin. Pelkäsin ensin etten kykene menemään ihmisten ilmoille sillä lauantain ahdistuskohtaus oli vielä voimakkaana mielessä. Ajattelin kuitenkin, että jos alan pelkäämään kaikkea, en ikinä pääse ahdistuksestani. Olen iloinen, että lähdin sillä minulla oli oikeasti hauskaa. Leffan jälkeen menimme baariin muutamille ja siellä sitten muutama tunti vietettiinkin . Minä oikeasti ikävöin viime keväisiä ja syksyisiä baari-iltoja. Kaikkea sitä jutustelua ja ilmapiiriä. Nyt olen auttamattomasti jäänyt niistä ulkopuolelle, enkä oikein osaa itse hakeutua muiden seuraan... Baarissa istuminen näin vaihteeksi oli ihan mukavaa. Varsinkin kun kaveri oli suhteellisen selvin päin ja keskustelu luisti sujuvasti. Päätin vielä kävellä keskustasta kotiin muutaman kilometrin matkan ja oli ihana kävellä hiljaista katua pitkin. Kuulla kuinka lumi narskui kenkien alla ja kuinka kaikki oli niin äänetöntä. Minun pitäisi varmaan menä johonkin retrettiin tms. jossa on aivan hiljaista. Kaipaan sitä mutta en saa itselleni luotua rauhallista tilaa.

Nyt pesemään tupakan savu iholtani (se on baarien ainoa huono puoli).