Eilen minulla oli pitkästä aikaa hauskaa! Vietimme kaveriporukalle erään toverimme kolmekymppisiä... Lavalla oli maailman paras bändi, musiikki oli mielettömän hyvää, ympärillä tuttuja ja turvallisia ihmisiä ja olo oli rento. Ainakin alkuillasta. Loppuilta menikin sitten pääasiassa liikaa juoneen viinapäättömän naisen huolehtimisesta. Huomasin olevani aivan liian herkä ja pelkääväni sitä, etten pysty hallitsemaan asioita. Huomasin olevani kauhean epävarma sairaanhoitajan taidoistani. Sairaalassa minulla on apuna muut hoitajat, apuvälineet, lääkkeet ja vempaimet jos vaikka hengitys lamaantuu tai jotain... Olin pettynyt sairaankuljettajien toimintaan, jotka tökerösti kysellen ja muutenkin epäkunnioittavasti niin potilasta kuin sivullisiakin kohdellen jätti naisen ja sanoi, että hommatkaa taksi kotiin tai soittakaa poliisit hakemaan juoppoputkaan. Onnekseni luotamukseni järjestelmään palautui, kun poliisit sitten viimein kävivät tilannetta katsomassa. He vaativat sairaskuljetuksen ja lääkärihoidon. Tiesin, että sairaalaan se nainen kuului. Kaikki dehydraation merkit olivat näkyvissä ja koska viinapäätä ei ollut nimeksikään, niin riski hengityksen lamaantumiseen oli normaalia suurempi. Kaikki kävi kuitenkin parhain päin. Jäin vain epäilemään omia taitojani ja osaamistani. En tiedä onko se hyvä... en todellekaan tiedä... Epävarmuus siitä, mitä aikaisemmin olen pitänyt parhaimpina puolinani, positiivisena osana minua, saa aikaan sellaista ahdistusta että minua saattuu.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen tänään siivoillut ja laittanut kalenteria ajantasalle kevään osalta. Olen ollut jotenkin niin jaksamaton tänään. Olen vetelehtinyt, ajatellut tulevaa. En tiedä... olen vaan niin kauhean väsynyt.

Äiti muuttaa huomenna. Hän ja isäpuoleni eivät eroa virallisetsi. He ovat päättäneet elää eri osoitteissa ja aloittaa alusta hitaammin ja rauhallisesti. Mitä se ikinä tarkoittaakaan. kaipa tämä on hyvä asia... Minua vaan pelottaa, että en pysty suhtautumaan isäpuoleeni samalla avalla kuin ennen. En uskalla enää mennä lähelle häntä, sillä en halua enkä jaksa enää yhtään torjuntaa.

Jalkaani särkee. Se vuotaa verta, enkä pysty edes huuhtelemaan sitä vedellä ilman sokaistavaa kipua. Se on tulehtunut ja minun on varmaan aamulla pakko mennä näyttämään sitä... Jeah.