Asuntoni tuntuu nyt niin kovin autiolta ja yksinäiseltä. Ympärilläni on vieraita tavaroita ja sekamelska jonka vain ja ainoastaan muuttaminen saa aikaan. H toi eilen minun luokseni tavaroitaan säilytettäväksi ja tänään hän pakkasi ne tavarat joita seuraavan puolen vuoden aikana tarvitsisi. Ylimääräiset jäi luokseni muistuttamaan hänestä ja kaikesta siitä mitä haluaisin kokea, en muistella.

Saatoin H:n junalle ja se eron hetki oli vaikeinta mitä olen koskaan joutunut kokemaan.

Nyt tunnen oloni niin kauhean surulliseksi. Minusta vaan tuntuu niin kovin pahalta. En pysty nyt edes kokoamaan ajatuksiani niin, että pystyisin kirjoittamaan niistä tänne. Kirjoitan sitten kun siihen kykenen. Annoin hänelle mukaan levyllisen ajatuksella valittua musiikkia ja piilotin hänen tavaroihinsa kirjeen, jonka toivon lämmittävän hänen mieltään siellä kylmässä pohjoisessa.

Minun ajatuksiani lämmitti hieman tänään postissa saapuneet lentoliput. Helmikuussa matkustan ensimmäisen kerran yksin lentokoneella, matkustan tapaamaan suloista.

Minun tekisi mieli vain itkeä, mutta edes siihen en kykene.