Huoh... en saa millään unta. Taitaa tulla jo toinen valvottu yö putkeen. Yleensä olen treenien jälkeen vain kaatunut petiin, mutta tämä päivä oli poikkeus. Olen palellut koko päivän. Hytisin kylmästä sillä hetkellä kun nousin peiton alta aamulla ja se jatkuu tälläkin hetkellä (ja mulla on päällä pitkät housut, t-paita ja huppari ja sukat ja niiden päällä vielä villasukat) Ehkä olen tulossa flunssaan... Tai sitten kehoni vain yrittää totuttautua tähän yllättävään kylmyyteen.

Aamulla oli niin ihana pukea lämpimästi päälle ja kävellä napakassa pakkasessa yliopistolle. Hengittelin kirpeää ja raikasta ilmaa ja nautin valoisuudesta. Olin eräässä kokouksessa heti aamusta ja olin yllättynyt kuinka käsitellyt aiheet minua kiinnosti. Ennen ajatuskin laadusta ja laatutyöstä sai minut suunnilleen nukahtamaan, mutta nyt kun olen tajunnut millainen merkitys sillä on opetuksen kehittämisessä, niin mielenkiintoni on herännyt. Minulla on jo suuria suunnitelmia tulevaisuuden kehitystyötä varten. Mun pitäis varmaan oikeasti alkaa joksikin täysipäiväiseksi opiskelijoiden asian ajajiksi, erityisesti koulutus-ja sosiaalipolitiikan osalta. Ja ehkäpä nyt innostun enemmän sen ainejärjestön toiminnasta, joka tähän asti on jäänyt vähän retuperälle.

Olen pyöritellyt käsissäni lentolippuja sinne pohjoiseen ja mietin, että onko minulla varaa laittaa 75€ ylimääräistä ja siirtää tulolipun ajankohtaa eteenpäin viikolla. Kovasti tekisi mieli. Ja kun kurssi, jonka vuoksi en alunperin pidempää matkaa voinut suunnitella, peruuntui niin minulla ei ole sen kummempaa syytä olla täälläkään. Pääsisinpä pidemmäksi aikaa pois tästä kaikesta... Nooh... pitää katsoa ja mietiskellä.

Psykon kanssa palattiin samaan vanhaan junnaamiseen. Homokammoisuus alkaa olla ilmeisempää, sillä vaikka suoraan otin seksuaalisuuteni puheeksi, niin hän käänsi keskustelun jatkuvasti muihin asioihin. Niille, jotka lukevat tätä ja ovat aloittelemassa terapiaa, niin kokeilkaa eri terapeutteja ja puhukaa heille asioista, jotka ovat teille tärkeitä mutta jotka usein saavat jotkut ihmiset kavahtamaan. On paskamainen tilanne huomata tehneensä hoitosopimuksen ihmisen kanssa, joka hätkähtää jakkarassaan aina kun kuulee sanan lesbo. Että sillai...Nooh, ehkä vähän liioittelen omaa tilannettani. Se voi olla, että se näkee mun ongelmiksi muut asiat ja haluaa lähteä purkaman asioita kauempaa ja sieltä pikkuhiljaa tulla tämän hetken ongelmiin.

Nyt, kun sormeni ovat tarpeeksi kohmeessa niin menen peiton alle kirjan kanssa. Se on positiivista tässä valvomisessa, että nykyään pystyn lukemaan. Keskittymiskykyni on siis selkeästi parantunut tai sit olen vaan oppinut sulkemaan mieltä painavia asioita pois mielestäni edes hetkeksi! Tämä on mielestäni edistysaskel!!!