En ilmeisestikään ole ainoa, joka on kyllästynyt alkoholisteihin. Äitini vietti alkuillan luonani ja juttelimme kaikesta mahdollisesta. Hän kyseli terapiastani ja sen aloittamisesta siihen liittyvistä ajatuksistani, joimme akhvia ja hän kertoi minulle ottaneensa radikaalin askeleen. Hän oli vuokrannut yksiön ja aikoo muuttaa ensi kuun alussa. Hän aikoo mitä ilmeisimmin jättää isäpuoleni. Eli taas katoaa yksi mies elämästäni, hän nimittäin tuskin tänne jää. En oikein tiedä mitä ajatella. Tuntuu, että kaikki taas muuttuu.

Olen pohtinut asuntoani ja sitä, että haluaisin muutta jonnekin. Aloittaa uudelleen paikassa, jossa en näe menneisyyden haamuja (vaikka ne pahimmat haamut seuraavat minua minneikinä karkaisin). Haluan valoa, haluan energiaa. Haluan ja haluan... aina minä vaan haluaisin. Minun pitää tehdä töitä kaiken eteen, jotta saan mitä haluaisin. Koskaan ei minulle ole mitään annettu kultalautasella, eikä koskaan tulla antamaankaan.

Minua väsyttää.