Minulla on ikäkriisi! Sain tänään syntymäpäiväkortin entiseltä naisystävältäni ja hänen nykyiseltä ja kumppaniltaan ja sitä lukiessani tajusin, että huomenna kaikki on toisin. Huomenna olen taas vuoden vanhempi ja mitä minulla on kuluneesta vuodesta näyttää: typerät teot, tyhmät sanat, epäonnistuminen elämässä?

Toisaalta kuitenkin olen taas vuoden vanhempi, mahdollisesti jopa hieman kypsempi kuin viime vuonna. Olen ottanut uudella tavalla vastuuta itsestäni ja elämästäni. Olen vihdoin rohkaistunut tekemään jotain, jotta oma oloni kohentuisi. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelen vain ja ainoastaan itseäni. Lapsena ja nuorena ensimmäisenä ajatuksissani oli sisareni ja heidän hyvinointinsa. Kun kaiken kamppailun jälkeen minun ei enää tarvinnut huolehtia heistä, aloin huolehtiä äidistäni. Sitten tyttöystävästäni ja eronkin eteen tullessa tapasin toisen, josta pitää huolta. Kukaan ei kuitenkaan ole huolehtinut minusta. En edes minä itse. En ole tästä katkera. Olen vahva! Olenhan selvinnyt tähänkin asti. 23 vuotta... Niin kauan siihen tarvittiin.

Olen tänään siivonnut asuntoni lattiasta kattoon. Järjestänyt kaappeja ja heittänyt turha tavaraa roskiin ja vienyt vanhoja vaatteita kierrätykseen. Äitini ja isäpuoleni tulevat huomenna juhlistamaan synttäriäni ja minun pitää tehdä kakku. Leipominen on yksi nistä asioista, jossa en ole kovin hyvä. Mutta no, jos he pääsevät täältä ilman ruokamyrkytystä, niin kaikki on hyvin! Illalla on bileet, menen kuuntelemaan hyvää(!!!) musiikkia ja tapaamaan kavereita. Ehkä saan jopa sellaisen kivan sädetikkudrinkin...

Olen jotenkin kovin tyytyväinen olotilaani tällä hetkellä. Nyt voin varmasti sanoa, että uusi lääke on minulle se oikea. Vointini on huomattavasti kohentunut ja jaksan tehdä asioita, joita en ole jaksanut pitkään pitkään aikaan. Olen jopa nukkunut suhteellisen hyvin... Asiat tuntuvat vihdoin menevän siihen suuntaan kuin niiden haluaisinkin mennä...