Elämäni on ollut viimeaikoina yhdenlaista harhailua paikasta toiseen. Olen ollut henkisesti puuduksissa enkä oikein tiedä mihin ajatukseni kohdistaisin. Olen ollut aivan hukassa. Tajusin juuri, että unohdin psykon vastaanoton tänä aamuna. En vain yksinkertaisesti muistanut. Vaikka joka viikko samaan aikaan aika on, niin silti minä unohdin. Minua hävettää ja nolottaa ja suoraansanottuna vituttaakin...

Ensimmäinen pelikin oli ja meni. Minä seisoin melkeinpä koko ajan kentänlaidalla, koska minua ei uskallettu vielä peluuttaa. Sekin harmitti minua, sillä nyt pelkään että saan koristaa kentänlaitaa loppukauden. Peli hävittiin karusti, mutta kyllä joukkue on paljon kehittynyt viime kaudesta. Muutamia onnistumisia ja epäonnstumisia nähtiin. Mutta en voi harmitella mitään koska en myöskään tehnyt mitään. Pelin jälkeen menimme syömään ja juomaan ja parantamaan maailmaa ja purkamaan peliä. Korostuneisuus oli sillä juomispuolella. Mutta oli ihana tutustua uusiin pelaajiin enemmän ja vanhoihin vieläkin enemmän.

Eilen kävin äitini luona vain olemassa. Siellä minun ei tarvitse olla ahdistunut, siellä vain istun ja syön ja jaaritan turhia. Kävin ystävän kanssa leffassa, zodiac katsottiin. Se virkisti aivan mielettömästi!