Eka terapia istunto tuli, oli ja meni. Mitään olennaista en saanut sanotuksi, mutten sitä suoraan sanottanuta edes odottanutkaan, sillä vieraalle ihmiselle puhuminen on vaikeaa. Ennen joulutaukoa terapiaa on vielä pari kertaa ja oikeastaan vasta tammikuussa alkaa terapia kiinteine aikoineen (joista ei pois olla muuten kuin painasvasta syystä ja joista veloitetaan ellei syy ole tarpeeksi hyvä). Minua ahdisti kovasti istua siinä nojatuolilla. Tunsin itseni jotenkin niin alastomaksi ja suojattomaksi psykon katseen alla. Hän tuijottaa minua ja inhoan tuijottamista. Edellinen psyko tuijotti enemmän seinää, se oli minusta miellyttävämpää. Huomasin vaan ihmetelleeni siellä hänen sisustusmakuaan ja arvoin päässäni sitä, kuinka rumat ja mauttomat verhot voi ihminen ostaa. Psyko saa minut jotenkin varautuneeksi, koska hän on juuri sellainen sossuntanttamainen ihminen, joita olen lapsuudessani oppinut inhoamaan ja hieman pelkäämäänkin. Minun on kai vaan totuttava hänen maireaan äänensävyynsä ja niihin ihmeellisiin yhteenvetoihin sanomisistani (tuntuu oudolta kun joku vetää yhteen minun puheitani ja sanojani). Kai tämä kaikki on vaan totuttelukysymys.

Tänään alkoi ilmoittautumisen joillekin kevään kursseille. Napsin kursseja säälimättömästi, sillä tänä syksynä en ole saanut aikaan juuri mitään. Muutamia mielenkiintoisia kursseja on tiedossa, ja muutamia vähemmänkiinnostavia pakollisia kursseja. Vielä kun saan aikaiseksi, niin päivitän kevään osalta kalenterini. Ja niin... otin taas järjestöhommia niskoilleni. Olisi pitänyt kylmäti jäädä pois kokouksesta... Nyt olen puheenjohtaja. Taas. Huoh... Onneksi ympärillä on mukavia ihmisiä, eikä työtaakka tule toivonmukaan olemaan liian raskas.

Äiti nyt ilmeisesti muutaa tänään. pitää soittaa hänelle ja kysyä tarvitseeko hän apua. Isäpuoleni lähetti minulle viestin josa hän kysyi minulta tiesinkö äidin aikeista ja kysyi, että enhän minä hylkää häntä täysin. En oikein tiedä miten suhtautua häneen. En tiedä taaskaan mistään mitään... Toisaalta nyt voin käsitellä asiaa psykon kanssa niin, etten taas kerran jää hautomaan asiaa liian pitkäksi aikaa. Pitää soittaa äitille tarvitseeko hän muutto apua.