Viimeisen pari päivää ovat olleet todella kummallisia. Olen törmännyt  muutamaan uuteen mielenkiintoiseen ihmiseen ja oppinut tuntemaan muutamaa vanhaa tuttua aivan uudella tavalla. Eräs näistä uusistavanhoista tuttavuuksista on saanut mut ajattelemaan tämän hetkistä elämääni ja onnellisuustilaani aivan uudelta kantilta. En vain vielä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Jokatapauksessa tulen miettimään valintojani tarkasti seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana.

Käsi toimii taas! JEEE!!! Hartia ja niska on vielä tosi jumissa, mutta eniten vaivannut käden puutuminen ja kipu ovat lähestulkoon täysin poissa. Ja tänään olin taas treeneissä. Ei ehkä olisi pitänyt, sillä kaikki meni ihan päin helvettiä. Tuntu, että mitä tahansa tein, niin aina tein väärin... Iskut tuntui poikkeuksellisen kovalta ja muuten oli vaan niin hemmetinmoinen v-tutus päällä, ettei mitään rajaa. Olisi pitänyt jäädä aamulla sänkyyn. Tuntuu, et kaikki on taas mennyt ihan seinille (yllättävää...) Koko ajan masentuneisuuteni syvenee, enkä saanut edes lääkeasiaa tänään selville. Nyt joudun odottamaan ensi viikkoon. Minulla ei koskaan ole ollut näin voimakasta ahdistusta, enkä tiennyt että näin alas oikeasti voi vajota. Ja asiaa pahentaa vaan kaikki vastoinkäymiset, joita vaan tuntuu kasautuvan eteen enemmän ja enemmän.

Minua pelottaa ensi viikko ja H:n kotiinpaluu, sillä en saa itseäni kasaan ennen sitä. Minä pelkään sanovani/tekeväni jotain todella tyhmää... Just nyt tuntuu siltä, että haluaisin jättää ihan kaiken elämästi tähän hetkeen ja mennä pois. Jonnekin kauas. Yksin.

Viikkoon en ole käynyt psykollakaan; toinen aika peruuntui psykon sairastumisen vuoksi ja toinen siksi, että olin valvonut viisi yötä putkeen ja psyko-aamuna nukahdin hetkeksi ja heräsin niin kovan migreenin kanssa, että pienikin liikahdus sai minut oksentamaan sisukset ulos. En voinut lähteä ja minua ottaa se päähän... olen päässyt siihen tilanteeseen, että asioiden ääneen purkaminen hieman lievittää ahdistusta ja nyt kun minulla ei ole ollut edes sitä keinoa, niin olen taas onnistunut patouttamaan kaiken sisääni.

Musta tuntuu, etten mä jaksa enää. En tätä kaikkea paskaa!