Tuntui kummalliselta aamulla istua kokoustamassa ihmisten kanssa, jotka oikeasti ovat asioista perillä ja ajan tasalla. Joskus aikanaan minäkin olin yksi heistä; tiesin asioista enemmän kuin moni muu, osasin keskustella sivistyneesti sellaisistakin asioista joista en olisi koskaan uskonut pystyväni sanomaan edes mielipidettäni. Huomaan, että olen päästänyt opiskelijajärjestötoiminta-aktiivisuuteni lopahtamaan totaalisesti. Minusta tuntui typerältä olla edustamassa suurta opiskelijajoukkoa kokouksessa, jonka päätöksillä on oikeasti väliä. Minä edustan ihmisiä joiden haluja ja toiveita en tiedä ja joita en koskaan tule varmasti tietämäänkään. Tällaista se kai sitten on, kun opiskelijoita ei enää nykypäivänä paljoa vaikuttaminen kiinnosta. Ei ainakaan ellei luvassa ole opintoviikkoja, kunniaa tai ilmaista viinaa. Ja minä kun en saa mitään edellämainituista. Ei sillä, että odottaisinkaan. Mutta olisihan se joskus vaihtelevaa saada positiivista palautetta omasta työstään ja arvostusta siitä, että olen käyttänyt lukemattomia tunteja ajaakseni asioita, jotka tulevat vaikuttamaan monen elämään. Olen tottunut olemaan se näkymätön voima taustajoukoissa joka valmistelee, järjestelee ja osallistuu.

Hankin tänään kuntosalikortin. Vihdoin ja viimein! En tykkää käydä yliopiston kuntosalilla, sillä siellä pullistelee kaikki liikunnan opiskelijat piukkoine vartaloinen. Tosin aivan samanlaisia tyyppejä uudella salillanikin on, mutta  siellä ei tuntunut lainkaan ahdistavalta. Itseasiassa he tuntuivat olevan iloisia siitä, että salilla käy naisiakin, jotka oikeasti osaavat keskustella järkeviä lihaksista ja treeneistä. Sain eräästä vanhasta jenkkifutarista henkilökohtaisen treenarin kun kerroin harrastusvalinnastani. Hän kun oli aikanaan pelannut samaa paikkaa kuin mitä minä pelaan nyt. Hän antoi hyödyllisiä vinkkejä treeneihin ja opasti linjapelaajan parhaiden lihasharjoitteiden maailmaan. Teinkin heti ekalla kerralla melkein puolentoista tunnin salitreenin ja keskityin erityisesti alaraajojen lihaksiin. Pyrin välttämään ylimääräistä rasitusta niskaan ja hartioihin. Mutta kyllä minun on myönnettävä, että oli minun pakko hartialihaksia ja käsivarren lihaksiakin treenata. Tuntui hyvältä pinnistää itsestäni viimeisetkin voimat jokaisessa sarjassa. Jalkaprässissä sain tehtyä 3x20 toiston sarjan ennätyspainoilla (175kg). Kaksisataakin menee rikki, mutten jaksa ihan noin montaa toistoa... Jotenkin olen treeneissäkin tuntenut kuntoni kohentuneen. Jaksan juosta pidempään, jaksan punnerrukset suorin vartaloin lähes poikkeuksetta (se on ollut viime aikoina hankalampaa kun toinen käsi on vieläkin hieman heikompi) ja vatsalihaksetkin olen saanut tehtyä ainakin yhtä nopealla tahdilla kuin joukkueen kuntohirmut. Tunnen fyysisen oloni paremmaksi ja nyt minuun on iskenyt kuntoiluinnostus. Olen huomannut kunnolla sen, että kehon adrenaliini on paras hyvän olon aiheuttaja, mitä olla voi!

Olen miettinyt aikaisempien postauksieni tekstejä ja hieman jopa kadun kirjoituksiani. Ihan vain vähän. Mutta en lähde niitä sensuroimaan. H tulee pian takaisin ja hän on loppukuun luonani. Minua pelottaa, että ahdistun taas, mutta ehkä käykin niin, että oloni säilyy suhteellisen hyvänä. Eihän sitä koskaan tiedä... Tosin on minun myönnettävä, että hieman varauduin etukäteen ja kävin hakemasta apteekista Opamoxit, jotka minulle määrättiin kun ahdistukseni oli pahimmillaan. Yritän välttää niiden käyttöä mahdollisimman pitkälle. Tuntuu oudolta, että vajaan vuoden aikana minulla on 3 eri lääkettä, jotka on määrätty masennukseen liittyen. Ja ennen käytin säännöllisesti ainoastaan multivita-tabletteja. Onhan kaksi noista lääkkeistä tarvittavia enkä niitä käytä kuin harvoin, mutta kuitenkin.

Huomenna tapaan pitkästä aikaa J:n. Hän tulee käymään vanhempiensa luona muutamaksi päiväksi ja ehdimme törmätä lyhyesti huomenna. Odotan innolla hänen tapaamistaan, sillä siitä on jo jonkin aikaa kun olen kunnolla jutellut hänen kanssaan. Ja illalla menemme muutaman joukkuetoverin kanssa pelaamaan porukalla pokeria. Ei se pokka nyt niin kauhean jännä peli ole, mutta minusta on kiva pelailla hyvässä seurassa ja näpräillä niitä pelimerkkejä...

En tiedä... Tämä kaikki tuntuu vaan niin kummalliselta!