No joo... Kirjoittelenpa jotain lyhyesti reissustani. Viikon aikana ehdin nähdä paljon kaikkea, mutta kuitenkaan en tarpeeksi. Päätin, että vielä joskus menen takaisin sinne pohjoiseen.

Kun lentokone alkoi laskeutua Keflavikiin, niin ylitimme jäätin. Oli mieletöntä nähdä alla kilometreittäin jäätä. Jää oli halkeillut monin paikoin ja muuten sileää pintaa rikkoi geomeriset halkeamat. Aivan kuin jätimäinen palapeli. Taustalla kohosi vuorijonoja, joiden huippuja peitti lumikerros. Lähestyttäessämme Keflavikia maan pinta muuttui tummaksi tasaiseksi kivikoksi. Aivan kun kuun pinnalle olisi rakennettu teitä ja rakennuksia. Aurinko paistoi ja heijasti monivärisen valon leikin osuessaan lentokentällä olevaan sateenkaari-taideteokseen. Vasta Reykjavikissa maa alkoi olla mäkisempää ja enemmän kuin maan pintaa.

Tässä on valikoima kuvia, jotka eivät näytä läheskään kaikkea aitä kauneutta johon törmäsin ja samalla kuvaan mitä kaikkea siellä tein...


Kävin ihanalla kolmen tunnin issikkavaelluksella. Tallustelimme laavakentillä, jossa meitä ympäröi silminnäkemättömiin tasaista kivikkoa. Puita näkyi vain muutama ja siellä käsite metsä tarkoitti muutamaa puuta rykelmässä. Jokainen "metsä" oli erikseen nimetty jonkun henkilön kunniaksi. Osasin kyllä odottaa maaston karuutta, mutten ihan arvannut sen olen niin karua. Kesällä maisemat olisivat tietenkin toiset. Ratsastuskokemus oli aivan mahtava (nivuset tosin oli kipeinä loppureissun ajan...)


Tässä on potretti blue lagoonista



Kävimme myös katsomassa sammuneen tulivuoren kraateria. En muista sen nimeä (tai pikemminkin voi olla niin etten osaa kirjoittaa sitä), mutta oli outoa kävellä kraaterin aukolla ja ajatella, että joskus tästäkin on syöksynyt polttavaa laavaa. (minun oli pakko ottaa pieni laavakivi kotiintuliaisiksi)


Tässä on ainoa tällä hetkellä täysin aktiivinen geysir, Strokkur nimeltään. Se on paljon pienempi kuin aito geysir, mutta mahtava näky purkautuessaan kuitenkin.



Tässä on se "oikea" geysir. Se ei purkautunut aivan niin komeasti kuin Strokkur, sillä sen aktiivisuus liittyy maanjäristyksiin ja maa ei ole järissyt islannissa hetkeen. Pientä vesipurkautumista se kuitenkin piti ja kovasti ainakin savuti... Olin aika yllättynyt kuinka pieni geysir-alue oikestaan on.


Tässä on Gullfoss. Erityisen vaikuttava putous mielestäni. En ole nähnyt varmaan koskaan elämässäni mitään niin kaunista. Kuvaan en ole saanut vangittua hetken paistanutta aurinkoa, mutta kun auringon säteet heijastuivat jäästä, niin voitte uskoa paikan kauneuden.


Tässä olemme Thingvellirin luonnonpuistossa, jossa on mahtavat näkymät euraasian ja amerikan mannerlaattojen törmäyskohtaan. Tällä aukiolla Islantilaiset ennen vanhaan pitivät kokouksia ja kerääntyivät tapaamaan ja pitämään oikeuden istuntoja.  Alemmassa kuvassa on luonnon puistossa ole putous, joka oli pienempi kuin Gullfoss mutta melkein yhtä vaikuttava.


Tässä on kuva Reykjavikin keskustasta. Erityisen vaikuttava oli tuo kirkko, joka näkyy massiivisena taustalla.



Reissu oli kokonaisuudessaan aivan uskomaton. Vaikkakin matka päättyi tyylikkäästi matkalaukun jäämiseen puolimatkaan, niin siitäkin huolimatta. Todellakin aion mennä sinne takaisin!