Olen niin erinäköinen nyt, kun sain uudet silmälasini. Näytän 10 vuotta vanhemmalta ja asiallisemmalta ja fiksummalta, ja mikä pahempaa femmemmältä. Ei siinä sinällään mitään, mutta en tiedä onko tämä uusi tyyli ihan sitä mitä hain. Halusin tosin, että näytän naisellisemmalta edes hieman, sillä enenevissä määrin minua on luultu pojaksi. Mutta no, muutoksia en kadu ja paljon enempää en enää voi ulkoisesti muuttua (paitsi treenaamalla kuin hullu ja muokkaamalla tätä mun plösöä olemustani).

Eilen olin ensimmäisissä treeneissä sairauden jälkeen ja tuntui, että kaikki fyysiset voimat olivat kadoksissa. Haukoin henkeä jo alkuverryttelyjen jälkeen ja minusta tuntui, että kaikki mahdolliset lihakset olivat hapoilla jo ensimmäisten harjoitteiden jälkeen. Treenit olivat kyl poikkeuksellisen rankat, mutta kuitenkin. Minun pitäisi antaa itselleni enemmän aikaa tervehtyä ja olla ruoskimatta itseäni siitä etten vain jaksa. Pidän vain itseäni siellä laiskana ja saamattomana; sellaisena, jonka kuuluisi olla sohvaperunana eikä oikeasti itse urheilemassa.

Treenien jälkeen menin M:n luo katsomaan elokuvan, syömään karkkilakon jälkeisiä karkkeja (yögh, muutaman söin ja päätin etten niihin enää ikinä koska), ja lepäämään. Joukkuekavereiden houkuttelemana menimme sitten paikalliseen istumaan terassille.  Se oli pitkästä aikaa hauskaa!  Minusta tuntuu, että minun suhteeni M:n on totaalisen väärinymmärretty. Minä siis en seurustele, enkä ole muunkaanlaisessa romanttisessa/seksuaalisessa suhteessa hänen kanssaan! Olen ilmeisesti liikaa viettänyt hänen kanssaan aikaa ja näyttäytynyt liian usein julkisilla paikoilla hänen kanssaan, että moni on saanut vääriä käsityksiä. En muista olenko aikaisemmin juurikaan M:stä mitään kirjoittanut, mutta jos olen ja joku teistä lukijoista on saanut saman käsityksen, niin olkoon se täten korjattu!

Tänään on viimeinen sairaslomapäivä. Odotan innolla töihin paluuta vaikkakin minua hävettää mennä sinne taas kerran sairaslomalta. Minua pelottaa kuinka potilaat ovat siellä vaihtuneet ja minua pelottaa, että onko muutama potilas mennyt huonompaan suuntaan tai jopa menehtynyt. Mutta ei kai siinä jännittely auta!