Nyt vihdoin viimein olen muuttanut. Järjestelyt ja kotiutuminen on vielä kesken, mutta tunnen olooni pitkästä aikaa vapaammaksi ja uskaliaammaksi. Asunto on juuri niin ihana kuin muistinkin enkä malta odottaa, että saan tavarat järjesteltyä oikeille paikoilleen ja sisusteltua!

Viime aikoina olen paljon pitänyt yhteyttä erääseen naiseen, joka on huumorintajullaan ja suunnattomalla käytännön älykkyydellään saanut minut ihastuksen valtaan. Tuntikausien päivittäiset keskustelut (puhuin oikeasti 7 tuntia putkeen skypessä) ja viestittely on pitänyt mieleni virkeänä ja pahimmat muuttoon liittyneet kauhuskenaariot kaukana. Hän tulee tänne viikonloppuna kotikaupungistaan ja tapaan hänet kasvotusten ja voimem jatkaa juttua. Minua oikeasti hieman (no okei, aika paljonkin) jännittää hänen tänne tulonsa...

Blogipäivitykset ja yleensäkin netin käyttö on selkeästi vähentynyt nyt kun minulla on pakollinen netittömyys. Littymä aukeaa vasta kuukauden kuluttua ja sen aikaa joudun olemaan ilman. No, näenhän sähköpostit yms. töissä ja kun käyn yliopistolla. Mutta on se silti erilaista. Ja mikä pahinta ja nolointa, on minun myönnettävä, että mulla on lieviä vieroitusoireita.

Kohta loppuu minun osaltani yövuorot ja saan viettää viikonloppua rauhassa hänen kanssaan. Minua jännittää, pelottaa, ahdistaa ja hymyilyttää. Ja kaikkia näitä, harvinaista kyllä, positiivisessa mielessä. katsellaan mitä eteen tulee ja murehditaan ongelmia vasta sitten :)