Minusta tuntuu, että minut on repäisty sellaisiin myllerryksiin, etten oikein osaa pulikoida suuntaan enkä toiseen. Olen yrittänyt saada otetta jostakin ja ainoa varma asia elämässäni tällä hetkellä on se,m että aamulla on töitä ja että työt jatkuu ainakin ensi syksyyn. Työsopimus jatkui kun minua pyydettiin jatkamaan tekemäni viransijaisuus loppuun. Tästäkin oltiin ilmeisesti käyty kommenttikierros muun henkilöstön kesken, sillä ainakin kaksi hoitajaa onnitteli minua jatkosta vaikkei osastonhoitaja ollut asiasta minun kanssani edes puhunut. pitää siis olla tyytyväinen, että muiden mielestä olen tehnyt työni hyvin.

Nettini on sekoillut koko aamun. Yhtäkkiä se vaan katkesi enkä saanut sitä uudelleen toiminaan. Joku miellyttävä mies teknisessä asiakaspalvelussa yritti ainakin tunnin selvittää ongelmaa ja Tyttökin yritti kaikkensa auttaakseni. Ongelmana on vaan se, että he eivät ole täällä. he eivät näe, kuinka olen todennäköisesti söhlinyt asetuksten kanssa. Uuden tietokoneen hommaaminen ei ehkä ollutkaan niin hyvä idea. En nimittäin jaksa/ehdi opetella kaikkea uudelleen. Ja ongelmaksi on tullut myös laajakuvanäyttö. En vain osaa katsoa kun iso ruutu on täynnä ja katson sitä näin läheltä. on minullakin ongelmat... Mutta Windows Vistassa on puolensa ja puolensa. Vielä vaan ne negatiiviset puolet on päällimmäisenä.

Eilen tuli lunta maahan ja nyt oilen virallisesti laittanut ohuet välihousut alle. Eli syksy on vaihtunut talveksi. Talvivaatteeita en vielä päälleni laita, mutta vähän on paksunnettava pukeutumistani. Oli ihana toissa aamuna herätä siihen, kun maa ja puut ja kaikki oli valkoisen kuuran peitossa. Kaikki näytti niin kauniilta ja pehmeältä.

Olen menossa viikonlopuksi Tytön luokse. Hieman jännittää, sillä hänen osaltaan suhteemme on syventynyt entisestään ja tämä vaihe on minulle se kaikkein pahin. pelkään ottavani takapakkia ja hätääntyväni ja kääntäväni selkäni hänelle. En ole vieläkään päässyt peloista, joita olen melkein vuoden terapiassa purkanut.

Kummityttöni osaa jo kävellä ja olen ihmetellyt hänen tallustustaan jo muutamia viikkoja. Kaikki sanoo, että hän on kuin minä lapsena. On outoa katsella, että millainen olen ollut muksuna. Ihan kuin eläisin läpi muistoja joita minulla ei koskaan ole ollut. En muista juuri mitään lapsuudestani ennen kouluikää, joten Sannan elämän ja kasvun seuraaminen on nostanut minussa uusia muistoja, joiden totuudenperäisyydestä en voi olla varma.